Riippumatta siitä, mistä eläimestä on kyse, raaka nahka täytyy käsitellä, jotta se säilyisi ja siitä saadaan sopivan pehmeää ja kestävää käytettäväksi materiaalina erilaisissa tuotteissa. Tätä käsittelyä kutsutaan parkitukseksi ja erilaisia parkitustapoja on lukuisia.
Kasviparkitus, jossa käytetään yleensä puun kuoresta tai puuaineksesta uutettua lientä on tuhansia vuosia vanha nahanvalmistusmenetelmä, jolla on pääasiassa valmistettu naudan- ja muut käyttönahat ennen kemiallisten parkitusaineiden ja menetelmien kehittämistä. Kasviparkitus antaa nahalle ruskean sävyn ja aidon nahan tuoksun. Esimerkiksi Suomessa yleisesti parkitukseen käytetyllä pajunkuorella parkitun nahan tunnistaa vuosikymmenten jälkeenkin tuoksusta pajulla parkituksi. Kemialliset parkitukset ovat suosittuja koska niillä valmistusprosessi on nopea ja nahasta saadaan paremmin lämpöä kestävää ja helpommin värjättävää. Arvostetuimmat nahat valmistetaan kuitenkin edelleen perinteisellä kasviparkituksella.
Kasviparkitus on myös kalannahkojen valmistuksessa hyvä menetelmä. Sillä saadaan nahasta lujaa, kulutusta kestävää ja tarvittaessa pehmeää. Kalojen suomut poistetaan parkituksessa (aivan kuten nisäkkäiltä poistetaan karvat), nahkaan jäävät suomutaskut muodostavat pintaan tunnistettavan kuvion esim. merilohella.
Sileäpintainen mateennahka on ominaisuuksiltaan hyvin verrattavissa ohueen lampaan- tai poronnahkaan.Kalannahka on ohuempaa kuin yleensä käytettävät nisäkkäiden nahat, mutta suhteessa paksuuteen se on jopa lujempaa. Hyviä esimerkkejä kestävyydestä ovat lompakot, joiden pinta on kokonaan kalannahkaa. Ei ole tavatonta, että näiden lompakoiden käyttöikä voi olla yli 10 vuotta.Esim. 2,5 mm leveä nauha mateennahkaa voittaa vetolujuudessa vastaavan levyisen, mutta paksumman poronnahkanauhan yleensä hyvin selvästi. Kalannahka on siis lujaa ja kestää hyvin monenlaista käyttöä.
Lyhyesti kuvattuna raakanahka puhdistetaan ensin hyvin huolellisesti kaapimalla nahasta pois lihajäänteet, poistamalla suomut ja pesemällä rasva pois. Varsinaisessa parkituskäsittelyssä nahka kyllästetään parkitusaineilla, jotka muuttavat raakanahan säilyväksi, joustavaksi ja kestäväksi nahaksi. Loppukäsittelyissä nahka rasvataan, kuivataan pingotettuna suoraksi ja usein lihapuoli vielä hiotaan kevyesti sileäksi, jolloin nahkoja on helppo liimata tai ommella yhteen. Kasviparkituksella käsiteltävien kalannahkojen valmistusprosessin pituus on yleensä 3 - 5 viikkoa. Nopeampikin valmistus on mahdollista, mutta lopputuloksen kannalta kiire ei ole hyväksi.
Valmistuksen tärkeimpiä vaiheita on nahan huolellinen puhdistus alkuvaiheessa. Siihen kuuluu kalan oman rasvan poistaminen nahasta, jolloin "kalan hajua" ei valmiissa nahassa enää ole. Hyvin valmistettu kalannahka ei siis haise kalalle, mutta parkitusaineena käytetyn puuaineksen tuoksu siinä on.
Kalannahka ei ole pelkkä koristemateriaali, sitä voi käyttää kuten muutakin nahkaa erilaisissa kulutuskestävyyttä vaativissa käyttöesineissä. Lompakot, vyöt ja kolikkokukkarot ovat siitä hyvänä esimerkkinä. Kalannahkaa on käytetty myös kengissä ja vaatteissa. Suurin kalannahan käyttöä teknisesti rajoittava tekijä on käytettävän kappaleen koko. Kalannahasta voidaan tehdä suuriakin pintoja, mutta siihen joudutaan käyttämään paljon yksittäisiä nahkoja ja tekemään saumoja. Kalannahan ompelu ja liimaaminen onnistuu kuten muillakin nahoilla.
Valmista kalannahkaa ei ole tarjolla niin paljoa ja monipuolisesti kuten nisäkkäiden nahkoja. Kalannahkat ovat kooltaan yleensä melko pieniä, joka rajoittaa niiden käyttöä isommissa töissä. Kalannahan hinta on korkeampi kuin esim. yleisesti käytetyn naudannahan. Nahkojen pieni koko vaatii hyvää suunnittelua ja paljon palojen liittämistä yhteen, jotta hukkapaloja jää mahdollisimman vähän. Eri kalalajeista saadaan hyvin erilaisia nahkoja ja nahkojen laatu vaihtelee eri valmistajilla. Mielikuvat ja esimerkiksi ennakkoluulot kalannahan hajusta ja hauraudesta vaikuttavat monella päätökseen olla käyttämättä kalannahkaa. Kalannahasta saa helposti väärän mielikuvan, jos on nähnyt vain jonkun harrastajan suurella vaivalla tekemää kovaa ja ruttuista nahkaa.