Juhannusta eli mittumaaria, on vietetty alunperin vuoden valoisimpana päivänä, eli kesäpäivänseisauksen aikaan. Katolinen kirkko siirsi juhlan vieton vietettäväksi 24.päivään, eli puolta vuotta ennen joulua. Suomessa näin on ollut vuodesta 1955 lähtien.
Juhannuksena päivä on pitkä ja luonto kauneimmillaan. Vanhan käsityksen mukaan luonnon voimat ovat tällaisina aikoina vahvimmillaan. Entisaikoina tuotiin pirtteihin ja kamareihin oksia ja lehviä, joiden uskottiin tuovan hedelmällistä ja kukoistavaa onnea asukkaille. Koko suomessa tapana oli koristella rappusten pielet nuorilla juhannuskoivuilla. Naimattomat neidot tekivät monenmoisia taikoja nähdäkseen unessa tulevan sulhon. Joku kieriskeli alasti mieluisan pojan kotitalon pellossa sytyttääkseen tämän lemmen, joku taas keräsi seitsemää sorttia kukkia tyynyn alle.
Hmm, mitenhän nämä sovellettaisiin tähän päivään? Kukat vielä onnistuu kerätä, mutta tänä päivänä harvemmalla poikamiehellä on se ruispelto missä neitosten pyöriskellä.
Juhannussaunaan tarvitaan ehdottomasti vasta. Siis vihta. Kutsutaanpa sitä koivunoksanippua miksi tahansa, juhannussauna ei ole mitään ilman sitä, saunoipa sitten kaupunkisaunassa tai siellä mökkirannassa. Eipä mikään voita keskiyön aurinkoa, saunaa ja tuoreen vastan tuoksua.
Juhannukseen kuuluu yhdessäolo ystävien ja perheen kesken, hyvä ruoka, valo ja ilo. Suomen kesä on lyhyt ja kaunis. Se alkaa ihan yhtä nopeasti kuin se loppuu, nauttikaamme tästä hetkestä.
Itse ajoin muutaman päivän road tripin halki suomen viime viikolla. Viimeisen vuosikymmenen ajan työ on vienyt kesäni jumiin kaupunkiin niin, etten muistanutkaan enää kuinka kaunis on kesäinen suomi. Kesäyön aurinko pohjoisessa oli häikäisevä ja värjäsi maiseman uskomattomin värein. Öinen paluumatka oli kuin suoraan sadusta usvaisine kukkaniittyineen ja järvineen. Suomen kesässä on taikaa, eikä ole ollenkaan vaikeaa uskoa että ne luonnonvoimat on juuri nyt, juhannuksena, vahvimmillaan.
Omanlainen taikansa on varmasti kaupungin juhannusyössä. Voisi olla mielenkiintoinen kokemus käyskennellä hiljentyneen Helsingin sydämessä, aistia millaiset luonnonvoimat valtaavat Senaatintorilla Tuomiokirkon ympäristön, ja kuvitella millaisia juhannusöitä täällä on vuosien saatossa valvottu.
Toivottavasti tuore vasta löytyy juhannusaattoaamuna Kauppatorilta. Aion katsastaa tilanteen matkalla avaamaan OMA puotia Katariinankadulle.
Rauhallista ja nautinnollista juhannusta!
Toivottelee Satu, OMA puoti, Helsinki